En ole tarkoituksella kirjoittanut blogiini mitään hiilijalanjäljestä vaikka se on nykyisin hyvin yleinen puheenaihe. Hiilijalanjälki ja ekologinen jalanjälki ovatkin luotu aivan muuhun tarkoitukseen kuin ekologiseen kodinhoitoon. Minulta silti kysellään usein hiilijalanjäljestä. Mitä tarkoittaa hiilijalanjälki ja miten se lasketaan?
Nykyisin ekologisuutta opetetaan jo kouluissa mutta meille koulut aika päiviä sitten käyneille hiilijalanjäljen tai ekologisen jalanjäljen määritelmät eivät aina ole niin selkeitä. Hiilijalanjäljen laskeminen ei olekaan ihan helppo juttu eikä se ole tämän artikkelin tarkoituskaan. Uskon kuitenkin, että luettuasi artikkelini, pystyt hahmottamaan näitä ekologisia termejä hieman paremmin.
Mikä on hiilijalanjälki?
Hiilijalanjälki ei varsinaisesti mittaa pinta-alaa, vaikka nimestä niin voisi päätellä. Hiilijalanjäljen toinen nimi on kasvihuonekaasujalanjälki joka kuvaa termiä paremmin. Hiilijalanjälki mittaa toiminnan, tuotteen, yrityksen tai maan kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärää. Kasvihuonekaasujen tiedetään vaikuttavan maapallon ilmastoon.
Hiilijalanjäljessä kyse ei aina ole vain hiilidioksidista vaan myös muista kasvihuonekaasuista kuten metaanista. Jotkut tutkijat käyttävätkin mielellään termiä kasvihuonekaasujalanjälki selventääkseen, että tutkimus sisältää myös muut kasvihuonekaasut, ei vain hiilidioksidia.
Hiilijalanjäljet ilmoitetaan yleensä tonneina (CO2-ekvivalentti) vertailuyksikköä kohti. Vertailuyksikköjä voivat olla esimerkiksi vuosi, henkilö, kuljettu matka tms.
Hiilijalanjäljen laskennassa otetaan huomioon tuotteen, palvelun tai henkilön koko elinkaari mukaan lukien kuljetus, alkutuotanto sekä kierrätys.
Hiilijalanjäljen laskemiseen on kehitetty useita verkkotyökaluja ja laskureita. Eri ohjelmilla voidaan laskea maan, henkilön, tuotteen tai palvelun aiheuttamia päästöjä.
Päästöt itsessään ovat hyvin hankalia laskea. Päästölaskentaa suorittavat kansainväliset tutkimuslaitokset. Intergovermental Panel on Climate Change (IPCC) määrittää ohjeet, joiden perusteella lasketaan kunkin toiminnon aiheuttama kasvihuonekaasupäästö. Esimerkiksi polttoaineiden CO2 päästöt lasketaan polttoaineen hiilipitoisuuden mukaan.
Päästölaskennan tyypit
- Kulutusperusteista päästölaskentaa käytetään esimerkiksi kokonaisen maan päästölaskentaa varten
- Greenhouse Gas Protocol laskutapaa käytetään organisaatioiden kuten firmojen hiilidioksidipäästöjen laskentaan. Greenhouse Gas Protocol menetelmään liittyvät suorat (Scope 1) ja epäsuorat (Scope 2) päästöt sekä sellaiset päästöt joihin organisaatio ei itse pysty vaikuttamaan (Scope 3, esimerkiksi kansainväliset kuljetukset)
Hiilijalanjälki liittyy oleellisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan. Sen avulla voidaan erottaa suuren hiilijalanjäljen omaavat toiminnot pienen hiilijalanjäljen jättävistä toiminnoista.
Hiilijalanjälki termin historiaa
Aivan ensimmäisen kerran sanaa ”hiilijalanjälki” käytettiin vuonna 1999 BBC:n kasvisruokalehdessä. Tätä aikaisemminkin ympäristöasioiden yhteydessä oltiin jo vuodesta 1979 käytetty termiä ”ympäristöjalanjälki”.
Ensimmäisen kerran termi ”hiilijalanjälki” tuli suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2005 kun British Petroleum, BP, järjesti mainoskampanjan, jossa ihmiset opetettiin laskemaan oma hiilijalanjälkensä. Tarkoituksena oli kannustaa ihmisiä kiinnittämään huomiota ruuan ekologisuuteen.
Miksi hiilijalanjälkeä mitataan?
Hiilijalanjälki mittaa maapallon ilmastokuormaa. Maapallon kaikkien ihmisten keskimääräinen hiilijalanjälki on tällä hetkellä noin 4 ekvivalenttitonnia vuodessa. Kehitysmaissa ja lämpimissä maissa hiilijalanjälki on huomattavasti alhaisempi kuin teollisuusmaissa.
Maailman ilmastojärjestöjen tavoitteena on laskea keskimääräinen hiilijalanjälki noin 2 ekvivalenttitonniin vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että teollisuusmaissa pitäisi tehdä rajuja muutoksia elämäntapoihin. Esimerkiksi USA:ssa hiilijalanjälki on tällä hetkellä 16 ekvivalenttitonnia ja suomalaisten yli 10 ekvivalenttitonnia vuodessa. Sen muuttaminen 2 ekvivalenttitonniin ei ole kovin helppoa.
Mistä muodostuu suomalaisten hiilijalanjälki?
Suurin osa suomalaisten hiilidioksidipäästöistä muodostuu lämmityksestä sekä liikkumisesta. Lämmityksen hiilijalanjälkeä voidaan pienentää esimerkiksi maalämmöllä sekä aurinko- ja tuulienergialla. Lämmityksen hiilijalanjälki onkin puolittunut kymmenessä vuodessa.
Suomessa ravinnon ilmastovaikutus on pienin. Siihen ei myöskään ole pystytty vaikuttamaan kovinkaan paljon. Jos muistat, mitä aiemmin kerroin hiilijalanjäljen mittaamisesta; laskennassa huomioidaan myös alkutuotanto ja tuontituotteiden osalta tuotantomaassa syntyneet päästöt. Tuontielintarvikkeista riippuvainen Suomi voi vaikuttaa vain vähän alkutuotannon päästöihin.
Päästökauppa
Kasvihuonekaasulaskentaa käytetään etenkin päästökaupassa. Päästökauppa on järjestelmä, jossa rajoitetaan teollisuuden kasvihuonepäästöjä. Teollisuuslaitokset omistavat tietyn määrän päästöoikeuksia. He voivat tarvittaessa myydä tai ostaa lisää oikeuksia muilta teollisuuslaitoksilta.
Päästökauppa ei vähennä kokonaispäästöjä. Päästökaupan tarkoitus on ohjata yritykset tekemään päästöt siellä missä se on halvinta. Euroopan Unionin päästökauppajärjestelmä (Cap and Trade) on maailman toiseksi suurin päästökauppajärjestelmä Kiinan kansallisen hiilidioksidipäästökauppajärjestelmän jälkeen.
EU:n päästökauppa alkoi vuonna 2005. Päästökaupassa on ollut neljä jaksoa, joista viimeinen alkoi vuonna 2021 ja päättyy vuonna 2030. Päästökaupan avulla kasvihuonekaasupäästöjä on pystytty vähentämään vuodesta 2005 vuoteen 2021 mennessä 21%.
Hiilijalanjäljen kompensointi
Monet yritykset haluavat pienentää hiilijalanjälkeään kompensoimalla. Päästöjen kompensoiti tarkoittaa sitä että aiheutettu ilmastohaitta kumotaan jollain ilmastoteolla kuten metsänistutuksella. Päästöjen kompensointiin on olemassa erikoistuneita yrityksiä. Yksityinenkin ihminen voi kompensida päästöjään joidenkin yritysten kautta.
Valitettavasti päästöjen kompensoinnin toimialallakin liikkuu myös epärehellisiä yrityksiä eikä rahat menneetkään sinne minne piti. Edelleenkin paras tapa yksityiselle ihmiselle pienentää päästöjään on kulutuksen vähentäminen ja kulutusvalinnat.
Mikä on ekologinen jalanjälki?
Hiilijalanjälki sekoitetaan usein ekologisen jalanjäljen kassa. Ekologinen jalanjälki mittaa kuitenkin eri asiaa. Ekologisella jalanjäljellä mitataan ihmisen kulutukseen käyttämän luontopääoman määrää. Ekologista jalanjälkeä seurataan ekologisen kirjanpitojärjestelmän kautta. Kirjanpitojärjestelmässä ovat vastakkain ihmisen kulutukseen käyttämä materia ja toisella puolella asuttamamme alueen, maan tai koko maapallon luonnonvarat ja luonto itsessään.
Ekologisen jalanjäljen laskennassa painopisteenä ovat uusiutuvat luonnonvarat. Maapallon resursseja ja kykyä käsitellä ihmisen tuottamaa jätettä kutsutaan biokapasiteetiksi.
Ekologinen jalanjälki voidaan laskea monella eri tavoin; alueelle, henkilölle, toiminnalle, kansakunnalle tai koko ihmiskunnalle. Ekologinen jalanjälki luokitellaan järjestelmässä hiilen, ruoan, asumisen, tavaroiden ja palvelujen osalta. Järjestelmässä kulutus muunnetaan normalisoiduksi pinta-alamitaksi, jota kutsutaan globaaliksi hehtaariksi (gha).
Vuonna 2019 Global Footprint Network arvioi ihmiskunnan ekologiseksi jalanjäljeksi 1,75 maapalloa. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä pitäisi olla 1,75 kertaa suurempi maapallo, jotta planeettamme ekosysteemit pystyisivät uudistumaan samaa tahtia. Koska näin ei ole, maapallo rapistuu ja tuhoutuu pikkuhiljaa. Ekosysteemit maapallolla heikkenevät ja ihmiskunta siinä ohessa.
Ekologiseen jalanjälkeen liittyy kiinteästi organisaatio nimeltään Global Footprint Network
Järjestö perustettiin vuonna 2003. Se on riippumaton ajatushautomo, joka toimi alun perin USA:ssa, Belgiassa ja Sveitsissä. Global Footprint Network perustettiin kaikissa kolmessa maassa hyväntekeväisyysjärjestöksi. Sen tarkoituksena on kehittää työkaluja kestävän kehityksen edistämiseen. Global Footprint Network organisaation pääkonttori on Oaklandissa, Kaliforniassa. Järjestössä vaikuttaa yli 70 jäsenjärjestöä mukaan lukien World Economic Forum (WEF) sekä ICLEI (Local Governments of Sustainability)
Ekologinen jalanjälki sekä biokapasiteetti ovat Global Footprint Networkin kehittämiä. Global Footprint Networkin käsialaa on myös Earth Overshoot Day (EOD), joka on maapallon ylikulutuspäivä. Tuona päivänä ihmiskunta on ylittänyt maapallon resurssit eikä maapallo pysty enää korvaamaan käytettyjä resursseja saman vuoden aikana.
Hiilijalanjälki ja ekologinen jalanjälki perustuvat laskelmiin ja arvioihin maapallon ekologisesta tilasta
Joskus tuntuu epätoivoiselta tarkastella maapallon tilaa tarkan kirjanpidon avulla. Jos jo nyt kulutamme melkein 2 maapalloa vuodessa, miten voimme lainkaan selviytyä. Tilanne ei kuitenkaan ole näin synkkä. Jo nyt olemme edistyneet hyvin paljon, vaikka emme ole luopuneet juuri mistään.
Olemme puolittaneet monella mittarilla kulutustamme. Se, mitä jokainen meistä tekee kotona, kaupassa ja liikkuessaan ulkona, on ratkaisevan tärkeää. Samalla tavalla ympäri maailmaa ihmiset havahtuvat luonnon tilaan ja alkavat ajattelemaan tulevia sukupolvia.
Vaikka hiilijalanjäljet ja ekologiset jalanjäljet eivät täysin sinulle aukenisikaan, ei kannata huolestua. Tavallinen ihminen voi omalta osaltaan pienentää maapallon kuormaa kierrättämällä, välttämällä turhia kemikaaleja ja hillitsemällä kulutusta. Periaatteessa mistään välttämättömästä ei edes tarvitse luopua. Kyse on vain henkilökohtaisista valinnoista ja kestävästä elämäntavasta.
Otatko sinä kulutustottumuksissasi huomioon hiilijalanjäjen tai ekologisen jalanjäljen?