Lipeä; vaarallinen mutta ekologinen kemikaali

Lipeää on totuttu pitämään vaarallisena kemikaalina. Sitä se todella onkin. Miksi lipeää sitten käytetään useiden ekotuotteiden valmistuksessa?  Lipeää käytetään yleisesti ympäristöystävällisten pyykinpesuaineiden sekä kodin puhdistusaineiden valmistusprosessissa. Pesu- ja puhdistusaineiden myyntipakkauksissa ei usein ole lipeää mainittu ainesosana. Lipeä on kuitenkin olennainen osa monen ekotuotteenkin valmistusprosessia. Tämä artikkelini kertoo lipeästä, sen vaaroista ja hyödyistä. Jatka lukemista niin opit enemmin lipeän ominaisuuksista.

Lipeän historia on hyvin mielenkiintoinen

Lipeä kehitettiin alun perin saippuateollisuuden tarpeisiin. Ensimmäiset kirjalliset todisteet lipeän valmistuksesta juontavat 1300-luvun Jemeniin. Arabiankielisessä kirjassa Al-mukhtara – fi funun min al-suna (keksinnöt eri teollisuudenaloilta), löytyy alustavia ohjeita lipeän valmistamisesta.

1300-luvun lipeä oli epäpuhdasta ja valmistettiin suodattamalla vettä tuhkan läpi. Ranska, kuuluisa saippuamaa, löysi tämän ohjeen ja patentoi sen 1700-luvulla. Saippuan valmistuksen muodostuessa massateollisuudeksi, lipeän tuotantoa kehitettiin edelleen. Vasta 1900-luvulla yleistyi nykyisen kaltainen, puhdas lipeä.

Lipeä on erittäin voimakas emäs

Lipeän kemiallinen nimi on natriumhydroksidi (NaOH). Puhdas lipeä on erittäin emäksistä. Lipeä on syövyttävää sillä se on liuotin. Sitä käsitellessä pitää olla paksut kumihanskat kädessä. Pienikin pisara lipeäliuosta syövyttää ihoon palovamman kaltaisen vaurion. Silmiin joutuessaan lipeäroiske voi aiheuttaa jopa sokeutumisen.

Lipeää myydään pieninä valkeina rakeina. Lipeää käytettäessä rakeet liuotetaan veteen. Vesi-lipeäseos kuumenee ja muodostaa erittäin haitallista höyryä. Hengitettynä lipeähöyry ärsyttää keuhkoja.

Lipeä syövyttää eräitä metalleja kuten alumiini, sinkki ja lyijy. Alumiiniastioita ei siksi saa käyttää saippuan valmistuksessa.

Lipeän valmistus on ekologista

Lipeää valmistetaan nykyisin natriumkloridista eli ruokasuolasta sähkön avulla. Kuulostaa uskomattoman yksinkertaiselta prosessilta. Lipeän valmistus ei ole järin saastuttavaa puuhaa kuten niin monen muun kemikaalin. Lipeän teollisen valmistuksen myrkyttömyys on erittäin hyvä asia ja lisää sen ekologisuutta.

Lipeä on myös nopeasti biohajoavaa eikä jää rasittamaan luontoa pitkiksi ajoiksi.

Lipeä ei ole varsinaisesti myrkyllistä. Sitä käytetään elintarviketeollisuudessa lisäaineena. Lipeäkalan, prezeli-leivonnaisten, kiinalaisten Moon Cakes leivonnaisten, oliivien ja monen muun elintarvikkeen valmistukseen käytetään lipeää.

Lipeän ainoa ongelma on sen kyky toimia liuottimena ja höyrystyä helposti ilmaan. Osaavissa käsissä lipeä on kuitenkin täysin turvallinen tuote.

Lipeä on monen voimakkaan pesuaineen tärkein ainesosa

Lipeää käytetään yleisesti monissa pesuaineissa. Se on suosittu ainesosa sellaisissa erikoispesuaineissa, joiden on tarkoitus liuottaa lika pois. Lipeä tehoaa nimenomaan liuottimena. Ainakin seuraavissa tuotteissa lipeä on yhtenä ainesosana:

• Uuninpuhdistusaineet, varo uunin puhdistuksessa syntyviä höyryjä
• Rasvanpoistoaineet, älä käytä kuumaa vettä höyryn muodostuksen takia
• Tehopesuaineet, älä käytä kuumaa vettä höyryn muodostuksen takia
• Viemärinavausaineet, älä huuhtele kuumalla vedellä höyryn muodostuksen takia

Lipeää on nykyisin alettu myymään kotitalouksiin myös ekologisena pesuaineena. Itse suhtaudun varauksella voimakkaiden ja vaarallisten kemikaalien käyttämiseen ja säilyttämiseen kotona. Toivon todellakin, että kodeissa ymmärretään lipeän vaarat.

Lipeää käytetään saippuan valmistuksessa

Saippuaa valmistetaan lipeän avulla. Saippuaa ei voi valmistaa ilman voimakasta emästä. Emäs on olennainen kemikaali, jotta saippuoitumisprosessi lähtee käyntiin. Käyttökelpoisin ja yleisin emäs saippuan valmistukseen on lipeä.

Valmiissa saippuassa ei lipeää ole lainkaan. Saippuoitumisprosessissa lipeä yhdistyy rasvoihin ja muuttuu saippuaksi eli rasvahappojen natriumsuoloiksi. Saippuanvalmistaja mittaa lipeän ja rasvan määrät tarkasti juuri siksi että kaikki lipeä saippuoituisi. Rasvaa annostellaan saippuoihin usein vielä noin 5% yli tarpeen, jotta saippua olisi miedompaa ja ihoystävällistä. Tätä kutsutaan ylirasvoittamiseksi.  

Jos ylirasvoitus jätetään pois ja käytetään vain juuri tarpeellinen määrä lipeää suhteessa rasvaan, saadaan voimakasta siivoussaippuaa.

Saippuoissa lipeä ei näy ainesosana INCI:ssä

Lipeä ei varsinaisesti olekaan saippuan ainesosa vaan kemikaali, jonka avulla saippuaa valmistetaan. Tuotteiden INCI:ssä saippua merkitään tyyliin:

• Sodium Olivate = oliiviöljysaippua/Marseille saippua
• Sodium Cocoate = kookossaippua
• Sodium Palmate = palmuöljysaippua

En lähde tässä artikkelissa käsittelemään tarkemmin saippuan valmistusta. Saippuan valmistuksesta kertovia blogeja on monia. Voit lukea saippuasta enemmin vaikkapa täältä.

Lipeän säilyttäminen

Lipeää myydään kotitalouksille kiinteässä muodossa, pieninä valkoisina rakeina. Monet hankkivat lipeää saippuan tekoa varten. Puhdasta lipeää myydään nykyisin myös viemärien aukaisuun sekä pyykinpesuun.

• Lipeärakeet imevät helposti kosteutta ilmasta. Siksi lipeä on aina säilytettävä ehdottoman kuivassa paikassa. Kylmä, kostea ulkovarasto ei ole oikea paikka lipeän säilyttämiseen.
• Koska lipeä on erityisen syövyttävää, se on pidettävä aina poissa lasten ulottuvilta.
• Säilytä lipeä aina myyntipakkauksessa sillä myyntipakkauksessa on riittävät turvallisuusmerkinnät. Aikuinenkin voi erehtyä luulemaan tuotetta joksikin ihan muuksi, jos pakkausmerkinnät puuttuvat.
• Käyttämätön lipeä tulee hävittää vastuullisesti. Se on hävitettävä aina vaarallisten aineiden säännösten mukaisesti.

Työterveyslaitoksen sivuilla on erittäin hyvät turvaohjeet lipeän käsittelyä varten.

Lipeälapset, surullinen tarina

Ennen EU:ta oli aika, jolloin Suomessa ei lipeää voinut ostaa kuin erityisellä luvalla. Lupia ei myönnetty kotitalouksille. Vain ammattilaiset saivat käsitellä lipeää. Tähän käytäntöön oli erittäin painava syy.

Ennen teollisia pesuaineita kodeissa käytettiin pesuaineena itse valmistettua saippuaa tai puhdasta lipeää. Puhdas lipeä pesuaineena on erityisen tehokasta. Pyykki puhdistuu hyvin ja lakanat hohtavat valkoisina. Lipeää myytiin tuohon aikaan paperipusseissa, kiinteinä paloina, jotka liuotettiin veteen. Joskus sattui, että pieni lapsi löysi kahvikuppiin tehdyn lipeäliuoksen ja maistoi sitä. Pienikin kulaus lipeää tuhosi välittömästi lapsen hengitystiet ja ruokatorven. Edessä oli kuukausien kivulias sairaalahoito tai usein jopa menehtyminen. Tästä tragediasta johtuen viranomaiset päättivät kieltää lipeän myynnin kotitalouksille useiksi vuosikymmeniksi.

Aiheesta tehtiin varoittava lyhytelokuva ”Lipeälapset” vuonna 1949. Se on nähtävissä Ylellä. Elokuva sisältää kohtauksia, jotka ovat todella järkyttäviä katsella. Minulta jäi elokuva katsomatta juuri tästä syystä.

Lipeä on erityisen vaarallista lapsiperheissä

Syy, miksi halusin mainita elokuvasta ”Lipeälapset” teille, on huoli lipeän turvallisuudesta kotikäytössä. Saippuan valmistus on nykyisin suosittu ja hauska harrastus. Saippuoita valmistetaan myös kodeissa, joissa asustaa pieniä lapsia. Itse miettisin saippuan valmistuksen turvallisuutta lapsiperheessä erityisen huolellisesti.

Kun lapset ovat pieniä, moni asia kannattaa jättää odottamaan sopivampaa hetkeä. Jos kuitenkin haluat valmistaa saippuoita lapsiperheessä, varaa harrastuksellesi aika, jolloin lapset eivät ole paikalla. Varaa saippuantekoon myös paikka, josta lipeähöyryt eivät pääse leviämään koko asuntoon. Lasten herkät keuhkot eivät kestä lainkaan lipeän hengittelyä.

Laadukkaita kotimaisia saippuoita voi myös hankkia valmiina. Tämän saippuasta kertovan artikkelin lopussa on lista kotimaisista saippuanvalmistajista.

Valmistatko sinä saippuaa kotona? Miten olet huolehtinut turvallisuudesta?

Etsi

Etsi