Lyijy on alkuaine, josta ehdottomasti haluan kertoa sinulle tarkemmin. Lyijy on suhteellisen yleinen aine jokapäiväisessä elämässä. Voit helposti löytää monia tuttuja esineitä, joiden valmistukseen on käytetty lyijyä. Lyijyn myrkyllisyydestä on keskusteltu kriittisesti läpi historian mutta aina vain lyijyä käytetään hyvin yleisesti. Tässä artikkelissa haluan kertoa tarkemmin lyijystä, sen käytöstä ja tietysti lyijyn haittapuolista. Kuinka vaarallinen lyijy oikeastaan on ja miksi lyijystä pitää olla erityisen huolissaan?
Perustietoa lyijystä
Lyijyn kemiallinen merkki on Pb. Se tulee latinan sanoista plumbum. Lyijy on raskasmetalli, joka tarkoittaa sitä, että se on tiheämpää kuin metallit yleensä. Lyijyllä on suurin atomiluku kaikista stabiileista alkuaineista. Lyijy on amfoteerinen materiaali eli se reagoi sekä happojen että emästen kanssa. Juuri leikattuna lyijy on väriltään tummaa, kiiltävän siniharmaata mutta muuttuu hapen vaikutuksesta nopeasti vaaleammaksi.
Lyijyä esiintyy yleensä rikkipitoisessa malmissa mikä on suhteellisen kevyt materiaali. Siksi lyijy esiintyy maankuoren pinnalla eikä ole maapallon historian aikana uponnut syvälle maan uumeniin. Lyijyä on siksi helppo löytää luonnosta ja louhia. Lyijyä arvioidaan olevan maapallolla noin kaksi miljardia tonnia. Sitä tuottavat etenkin Australia, Kiina, Irlanti, Meksiko, Peru, Portugali, Venäjä ja Yhdysvallat.
Lyijy on ominaisuuksiltaan hyvin pehmeää ja muokattavaa ja sillä on suhteellisen alhainen sulamispiste. Juuri näistä lyijyn ominaisuuksista johtuen se tunnettiin hyvin jo esihistoriallisena aikana Lähi-Idässä. Lyijyä oli helppo erottaa malmeista sillä se ei vaatinut kovinkaan suurta lämpötilaa.
Lyijyä on käytetty jo tuhansia vuosia
Varhaisimmat lyijylöydöt ovat peräisin ajalta 7000-6500 vuotta eaa., Vähä-Aasiasta. Lyijy löydettiin hopean tuotannon yhteydessä. Galena on tärkein lyijymalmi ja se sisältää myös hopeaa. Muinaisina aikoina ihmiset eivät tienneet lainkaan lyijyn myrkyllisyydestä. Niinpä lyijyä käytettiin surutta ihan kaikkeen mihin vain keksittiin. Koska lyijyn sulamislämpötila on varsin alhainen, siitä voitiin helposti valaa esineitä. Esimerkiksi painokoneen kehittäminen oli mahdollista lyijyn avulla. Lyijystä voitiin helposti valaa tarvittavat painokirjaimet.
Lyijystä on valmistettu aikoinaan vesijohtoja Rooman valtakunnassa. Muinaisessa Rooman valtakunnassa lyijyä tuotettiin valtavia määriä ja sitä käytettiin ihan kaikessa, myös astioissa. Kun Rooman valtakunta romahti, laski myös lyijyn tuotanto sadoiksi vuosiksi. Vastaavaan lyijyn tuotantomäärään on päästy vasta 1800-luvulla.
Lyijy on aina ollut hyvin yleistä kosmetiikassa
Muinaiset egyptiläiset kaunottaret käyttivät puuteria, jossa oli neljää eri lyijypohjaista kemikaalia; galeenia, kerussiittia, laurioniittia sekä fosgeniittia. Lyijyä käytettiin yleisesti kaikkiin meikkeihin kuten huulipunaan. Egyptiläiset jopa uskoivat, että lyijypitoisessa huulipunassa on parantavia voimia. Vielä nykyisinkin lyijyä löytyy etenkin huulipunista. Tosin lyijymäärät ovat nyt kontrollissa ja varsin pieniä. Lyijyä joutuu huulipunaan punaisen väripigmentin mukana.
Lyijyn käyttö nykyaikana
Nykyisin lyijyä käytetään pääosin akkuteollisuudessa. Auton akut eivät joudu suoraan kosketukseen ihmisten kanssa, joten lyijyaltistus on niissä pienempi. Akkuteollisuuden työntekijöiden keskuudessa saattaa lyijyaltistusta silti tapahtua.
Auton akkujen kierrätysjärjestelmä takaa akun turvallisen hävittämisen. Maissa, joissa kierrätysjärjestelmä on puutteellinen, voi auton akkuja helpommin päätyä luontoon.
Lyijyä käytetään paljon säteilysuojana esimerkiksi röntgenlaitteissa ja väestösuojissa. Lyijyä löytyy myös suurjännitekaapelien kuorista ja elektroniikan juotoksista.
Lyijyä käytetään kristallin eli lyijylasin valmistukseen. Kristallissa on aina vähintään 25% lyijyä. Kristallilaseissa ja boolimaljoissa ei kannattaisi säilyttää juomia kovin pitkään sillä lyijy liukenee ajan myötä juomaan. Tähän voi mennä tunteja mutta vaara on silti olemassa.
Rakennusteollisuudessa lyijyä käytetään arkkitehtonisena metallina, verhouksissa ja koristelussa. Lyijyä löytyy edelleen myös patsaista ja veistoksista.
Tälläkin hetkellä suomalaisissa vesijohdoissa saattaa olla lyijyä. Lyijyä käytetään vesijohtojen messinkisiin hanoihin sekä liitoksiin. Jos vesi seiso putkessa pitkään, lyijy alkaa liukenemaan veteen. Tämä tapahtuu varsinkin silloin, kun vesi on pehmeää ja hapanta.
Lyijyhaulien käyttö metsästyksessä
Aseteollisuus ei juurikaan enää käytä lyijyä kuten ennen muinoin. Lyijyä käytetään kuitenkin edelleen ammuksissa, joita metsästäjät käyttävät riistaa metsästäessään. Lyijy pääsee sitä kautta myös ruokapöytiimme. Suomessa vesilintujen metsästys lyijyhauleilla kiellettiin jo vuonna 1996. Metsästyksen yhteydessä lyijy saastuttaa riistalinnun lihan ampumahaavan kohdalta syömäkelvottomaksi.
Euroopan Unionissa hyväksyttiin vuonna 2021 lyijyhaulien käyttökielto kosteikkoalueilla ja niiden läheisyydessä. Tämä kielto astui voimaan 16.2.2023 kahden vuoden siirtymäajan jälkeen. Muussa metsästyksessä lyijyhauleja saa valitettavasti vielä käyttää.
Lyijy aiheuttaa runsaasti lintukuolemia vaikka hauli ei osuisikaan lintuun. Vesilinnuilla kun on tapana niellä haulin kokoisia kiviä lihasmahaansa. Lintujen nielemät haulit aiheuttavat runsaasti lyijymyrkytyksiä. Yhden lyijyhaulin syöminen riittää helposti tappamaan vesilinnun.
Lyijy ja muovit
Uskomatonta mutta lyijyä käytetään myös muoveissa. Lyijy pehmentää muovia ja tekee siitä joustavamman. Myös muovisissa leluissa käytetään lyijyä juuri pehmeyden ja joustavuuden aikaansaamiseksi. Suomessa leluissa ei saa olla lainkaan lyijyä mutta jos tilaat ulkomailta leluja, tämä vaara kannattaa ottaa huomioon.
Lyijy elintarvikkeissa
Elintarvikkeisiin ei Euroopassa tarkoituksella lisätä lyijyä. Se on joutunut sinne kontaminaation takia tai maaperästä. Muualla maailmassa asia on toinen. Ei lyijyn lisääminen elintarvikkeisiin missään maassa ole sallittua mutta valvonnan olemattomuuden johdosta näin pääsee joskus tapahtumaan kehitysmaissa. Esimerkiksi Bangladeshissa lyijyä lisättiin kurkumaan, jotta se olisi keltaisempaa.
Maaperän ja siten myös elintarvikkeiden lyijypitoisuudet ovat 1900-luvulla olleet Euroopassa hyvin korkeat. Ne alkoivat laskea vasta kun lyijypitoiset polttoaineet kiellettiin eli vuonna 2000.
Monissa astioissa on runsaasti lyijyä
Lyijyä pääsee ruokaan myös säilytysastioista ja keittoastioista ja myös kristalliastioista jos joku niitä käyttää tarjoiluun. Alumiiniastiat voivat sisältää kohtalaisia määriä lyijyä.
Vanhojen keramiikka-astioiden lasitukset voivat ylittää jopa 720 kertaisesti sallitun lyijyn raja-arvon. Vanhasta lasituksesta on löytynyt myös huomattavia määriä kadmiumia. Tämä koskee astioita, jotka ovat valmistettu ennen 70-lukua, jolloin Arabia luopui lyijylasitteesta. Muut, pienet keramiikkatehtaat seurasivat Arabian esimerkkiä vasta 80-90-luvuilla. Vasta 2000 luvulla Suomessa valmistetut keramiikka-astiat ovat varmasti lyijyttömiä.
Jos sinulla on ulkomailla valmistettuja tai tuntemattoman merkkisiä keramiikka-astioita, et voi koskaan olla varma niiden turvallisuudesta. Yhä edelleenkin lyijyä käytetään yleisesti halpatuotantomaiden keramiikassa. Kuuluisat, kansainväliset keramiikkatalot eivät enää käytä lyijyä lasitteissaan.
Kehitysmaissa lyijyä on myös viljelymaassa
Lyijyä kertyy elimistöön etenkin kehitysmaissa ruuan välityksellä. Kehitysmaissa jätehuollon taso on yleensä olematon ja akkuja ja muuta lyijypitoista pääsee helposti ympäristöön. Lehmät laiduntavat lyijypitoisella nurmella ja syövät siellä ruohoa. Lyijy kulkeutuu maitoon ja sitä kautta ihmisten elimistöön. Lyijyä on maidossa vain pieniä määriä mutta jos joka päivä käyttää lyijypitoista maitoa vuosien ajan, keho on jo aika täynnä lyijyä.
Kehitysmaissa on ongelmana myös tehtaat, joissa ei ole riittävän tehokasta ilmansuodatusjärjestelmää. Jos elintarvikkeita käsitellään myrkyllisiä päästöjä tuottavan tehtaan vieressä, elintarvikkeet ovat todennäköisesti saastuneet myös lyijyllä.
Suomessa tämä sama tilanne oli vielä 20 vuotta sitten kun sienissä todettiin korkeita lyijypitoisuuksia, jos ne poimittiin läheltä suuria ajoväyliä. Nykyisin tilanne on lyijyn osalta parantunut mutta en silti suosittele keräämään mitään syötävää valtateiden varsilta.
Lyijyn myrkyllisyys
Lyijy on erittäin myrkyllinen metalli, joka vaikuttaa lähes kaikkiin ihmiskehon elimiin ja niiden toimintaan. Lyijylle ei ole olemassa turvallista raja-arvoa. Lyijy kertyy elimistöön ja ajan kanssa aiheuttaa vakavia terveysvaikutuksia. Vaarallisinta lyijy on lapsille ja sikiölle.
Kreikkalainen lääkäri Hippokrates kuvasi lyijymyrkytysoireita jo 500-luvulla eaa., Hän kertoi potilailla olleen sellaisia vaivoja kuin ruokahaluttomuus ja siitä seurannut laihtuminen, vatsakrampit, kalpeus, väsymys ja hermostolliset oireet (lähinnä epilepsiaa muistuttavat).
Tutkijat havaitsivat, että lähellä muinaisia lyijynkäsittelypaikkoja oli paljon vaurioitunutta kasvillisuutta. Jo esihistoriallisella ajalla huomattiin, että lehmiä ja hevosia ei voitu laiduntaa lähellä lyijykaivoksia ilman että eläimiä olisi kuollut tai sairastunut vakavasti. Ilmeisesti lyijy oli tuolloin niin suuri bisnes, että kaikki ongelmat vain lakaistiin maton alle eikä asiaa tutkittu sen enempää.
Rooman valtakunnan romahtaminen ja lyijy
Historioitsijat ovat esittäneet arvioita, että yhtenä merkittävimmistä syistä Rooman mahtavan valtakunnan romahtamiseen olisi ollut lyijy. Roomassa vesijohtovesikin tuli lyijyputkia pitkin. Monen Rooman keisarin kerrottiin kärsivän vakavista mielenterveysongelmista. Kuuluisin heistä oli täysin sekopäinen keisari Nero.
Rooman keisareilla ilmeni, psykooseja, paranoiaa, erittäin aggressiivista käytöstä sekä vaikeuksia toiminnanohjauksessa. Yhtenä vuonna Roomassa saattoi olla viisikin keisaria peräkkäin. Keisari toisensa jälkeen todettiin hulluksi, hänet kukistettiin ja niin taas uusi hullu keisari astui valtaan. Ja alamaiset eivät olleet yhtään sen terveempiä. Täysin tervettä ihmistä Roomassa sai etsimällä etsiä. Tällainen valtakunta ei voinut mitenkään pysyä pystyssä.
Lyijyn myrkyllisyys myönnettiin vasta teollistuneella ajalla
Lyijyn myrkyllisyyttä alettiin varsinaisesti tutkia ensimmäistä kertaa vasta 1800-luvun lopulla, kun brittiläinen lääkäri Afred Baring Garrod huomautti, että hänen kihtipotilaansa olivat enimmäkseen putkimiehiä ja maalareita. Maaleissa käytettiin tuolloin säännöllisesti lyijyä. Vuonna 1870 alettiin Britanniassa laatia ensimmäisiä lakeja lyijyn käytön rajoittamiseksi. 1900-luvun alussa diagnosoitiin lyijysokeus ja todisteet lyijyn myrkyllisyydestä vain kasvoivat.
Lyijyn aiheuttamat terveysongelmat vähenivät huomattavasti, kun lyijyn käsittelyä alettiin virallisesti valvomaan. Myös lyijypitoiset maalit poistettiin sisätiloista 1930-luvulla melkein kaikissa Euroopan maissa. Lyijymaalin vedenkestävyys oli omaa luokkaansa ja siksi siitä luopuminen oli vaikeaa. Kielloista huolimatta jotkut kuitenkin maalasivat ulkomaaleilla myös sisätiloissa.
Vaikka lyijyn vaarallisuudesta tiedettiinkin jo paljon, sitä haluttiin jostain syystä lisätä polttoaineisiin. Tämä oli aivan järjetön keksintö kaikin puolin. Autojen pakokaasujen mukana lyijyä olikin nyt ilmassa. Lyijy nimittäin on hengitettynä todella paljon vaarallisempaa kuin nieltynä. Hengitettynä lyijy imeytyy kehoon lähes täydellisesti.
Lyijypitoinen polttoaine otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1921 jolloin lyijystä ja sen vaarallisuudesta jo oli olemassa varsin kattavasti tutkimustietoa. Alussa tietysti autokanta oli pieni eikä pakokaasut olleet kovin suuri ongelma pitkään aikaan. Autokannan kasvaessa ongelma alkoi paljastua. Kaikkialla, minne autojen pakokaasut päätyivät, oli runsaasti lyijyä. Lyijyn lisääminen polttoaineisiin lopetettiin vasta vuonna 2000.
Amerikkalainen tutkimuslaitos Ceneters of Disease Control and Prevention vuonna 1976-1980 tutki ihmisen veren lyijypitoisuutta. Tutkimus osoitti, että yli 77% ihmisistä oli kohonnut lyijypitoisuus. Vuosina 1991-1994 sama instanssi teki uuden tutkimuksen ja sai tulokseksi 2,2%. Suuri muutos lyijylle altistumisessa johtui siitä, että Amerikassa otettiin käyttöön menetelmät ja lainsäädäntö lyijypäästöjen hillitsemiseksi.
Miten lyijylle altistutaan?
Lyijylle voi altistua joko hengitettynä tai nieltynä. Lyijyesineen satunnaisesta koskettelemisesta ei voi saada lyijymyrkytystä. Nieltynä lyijy imeytyy verenkiertoon noin 20%. Hengitetty lyijy päätyy verenkiertoon melkein kokonaan. Lasten kehoon lyijy imeytyy huomattavasti nopeammin kuin aikuisten. Siksi lasten kanssa kannattaa olla äärimmäisen tarkka lyijyaltistuksesta.
Hengitettynä lyijyä saa yleisimmin tupakasta. Tupakansavu sisältää muiden myrkyllisten aineiden ohella radioaktiivista lyijy-210:tä. Varsinkin varhaisteinien tupakanpoltto on todella haitallista terveydelle. Myös passiiviset tupakoijat altistuvat lyijylle hengittäessään tupakansavua. Ennen lyijyä sai hengitysteihin myös autojen pakokaasuista mutta onneksi se vaara on nyt poistunut.
Ihokosketuksen kautta lyijylle altistuvat pääasiassa akkuteollisuudessa työskentelevät henkilöt.
Lapset voivat altistua lyijylle vanhojen talojen lyijymaalien takia. Lapset pureskelevat ikkunalautoja ja maalia joutuu suuhun ja sitä kautta verenkiertoon. Jos entisöit vanhaa taloa, muista että myös maalipölyssä on runsaasti lyijyä. Maalipöly kulkeutuu hengitysteihin ja imeytyy kehoon lähes kokonaan.
Myös EU:n ulkopuolelta, erityisesti Kiinasta peräisin olevat muovilelut ja muoviastiat voivat joskus sisältää lyijyä. Lastentarvikkeita ostaessa kannattaa panostaa laatuun. Muovi ei ole välttämättä turvallisisin materiaali lapselle.
Lyijyä päätyy verenkiertoon myös ruuan välityksellä. Varsinkin EU:n ulkopuolelta peräisin olevat elintarvikkeet voivat olla saastuneita. Ruuan laatuun ja viljelyolosuhteisiin kannattaa siksi kiinnittää erityistä huomiota.
Miten lyijy vaikuttaa kehossa?
Lyijy aiheuttaa häiriöitä elimistön entsyymitoiminnassa sitoutumalla sulfhydryyliryhmiin ja tekeytymällä elimistön välttämättömäksi mineraaliksi. Näin lyijy syrjäyttää elimistössä esimerkiksi raudan, kalsiumin ja sinkin. Jos henkilöllä on korkeat rauta, sinkki ja kalsiumvarannot, lyijymyrkytys on silloin lievempi.
Elimistöön joutuessaan lyijy aiheuttaa pysyviä vaurioita neurologiselle järjestelmälle ja sydän- ja verenkiertoelimille.
Lyijy on erityisen vaarallista munuaisille. Lyijymyrkytyksen seurauksena munuaiset saattavat kokonaan tuhoutua. Toinen herkkä elin lyijylle ovat aivot. Matkimalla kalsiumia, lyijy voi helposti ylittää veri-aivo esteen. Päästessään aivoihin, lyijy alkaa hajottamaan hermosoluja ja hidastamaan niiden kasvua.
Koska lyijy voi matkia elimistössä rautaa, se aiheuttaa anemiaa syrjäyttämällä raudan. Muita lyijyn aiheuttamia terveysongelmia ovat koliikkimaiset vatsakivut sekä nefropatia (munuaissairaus) sekä mahdollisesti nivelten, erityisesti ranteiden ja nilkkojen heikkous.
Raskaana olevilla naisilla lyijyaltistus voi aiheuttaa keskenmenon ja miehillä hedelmättömyyttä. Lapsilla lyijy häiritsee synapsien muodostumista aivokuoressa. Varhaislapsuuden altistuminen lyijylle katsotaan aiheuttavan liiallista uneliaisuutta ja unihäiriöitä ja älykkyystason laskua. 1900-luvun korkean lyijyaltistumisen on epäilty aiheuttavan korkean rikollisuuden kasvun.
Lyijyn ympäristövaikutukset
Parhaiten lyijyaltistuksia ehkäistään estämällä lyijyn pääsy luontoon. Tällä hetkellä lyijyä louhitaan niin paljon, että jo pelkästään kaivokset ovat saastuttaneet suuren osan maaperää käyttökelvottomaksi.
Kehitysmaissa lyijyä pääsee huomattavia määriä ympäristöön teollisuudesta ja kierrätyksestä. Esimerkiksi Dakarissa kuoli 18 lasta lyijymyrkytykseen paristojen kierrätyspisteessä. Alueilla, jossa lyijyä käsitellään, on maaperä usein saastunut. Lyijy voi säilyä maaperässä satoja, jopa tuhansia vuosia.
Lyijyä päätyy ympäristöön ampumapaikoilta. Koska lyijy liukenee helpommin happamaan maaperään, ampumapaikkoja on kalkittu, jotta maaperä muuttuisi emäksisemmäksi.
Vesistöihin päätynyt lyijy vahingoittaa kaloja ja muuta vesieliöstöä. Vesistöihin lyijyä päätyy etenkin laivojen ja veneiden maaleista. Pieni mutta silti merkityksellinen asia on, että kalastusvälineissä käytetään vieläkin lyijypainoja. Ihan turha lyijylisä vesistöihin.
Ympäristössä oleva lyijy vaurioittaa kasveja. Lyijy alkaa samalla tavalla kilpailla tärkeiden mineraalien paikasta myös kasvin solukossa. Eläimet, jotka syövät lyijypitoisia kasveja, sairastuvat pikkuhiljaa. Monille eläimille lyijy on samalla tavoin myrkyllinen kuin ihmisille.
Lyijyn poistoa vesistöistä on kokeiltu eri menetelmillä. Erittäin mielenkiintoinen ja lupaava menetelmä on käyttää Aspergillus versicolor nimistä rihmasientä. Sieni imee tehokkaasti itseensä lyijyä teollisuusjätteestä. Myös useita bakteereita on kokeiltu lyijynpoistossa samoin kuin Urochloa ramosa nimistä kasvia. Kasvin juuret imevät puoleensa uskomattomia määriä lyijyä ja sinkkiä saastuneesta maaperästä.
Miten voin minimoida lyijyaltistuksen?
Lyijyä kertyy ihmisen kehoon yleensä pikkuhiljaa. Harvoin on tapauksia, jossa henkilö sairastuu akuuttiin lyijymyrkytykseen nautittuaan suuren määrän lyijyä. Lyijyn kertymiseen voi itse vaikuttaa olemalla tiedostava kuluttaja
Ota selvää missä ja miten ruokasi on tuotettu. Suomalainen ruoka on aina turvallisempaa kuin EU:n ulkopuolella tuotettu. Hanki ruokasi mahdollisuuksien mukaan suoraan tuottajilta. Silloin voit itse tarkistaa ruuan tuotanto-olosuhteet.
Kun hankit leluja lapsille, osta mieluummin Suomeen maahantuotuja leluja. Niitä tarkastetaan pistokokein tullilaboratoriossa esimerkiksi raskasmetallien varalta.
Etenkin aivan pienille lapsille suosittelen vain kotimaisia tai eurooppalaisia puusta ja kankaasta valmistettuja leluja. Useissa kiinalaisissa muovituotteissa lyijyä käytetään pehmentimenä. Lyijy on aivan pienelle lapselle todella myrkyllinen aine pieninäkin määrinä.
Kierrätä asianmukaisesti kaikki lyijyä sisältävät akut. Akkuja voi kierrättää viemällä ne huoltoasemien yhteydessä olevaan vaarallisten aineiden kaappiin.
Tarkista kotisi astiat lyijyn varalta. Älä tarjoile, säilytä tai valmista vanhoissa Arabian tai muidenkaan firmojen keramiikka-astioissa ruokia. Ne sopivat vain koriste-esineiksi.
Lyijyä käytetään etenkin väripigmenttien valmistuksessa. Siksi sinun kannattaa tarkistaa aina kirkkaanväristen tuotteiden turvallisuus. Varsinkin lapsille tarkoitetut, kirkkaanväriset lelut, huonekalut ja ruokailuvälineet saattavat sisältää lyijypitoista väriä.
Oletko sinä huolissasi ympäristössäsi olevasta lyijystä?