Kiille ei ole kovin tuttu materiaali monellekaan meistä. Kuitenkin aivan jokainen joutuu tekemisiin päivittäin kiillettä sisältävien tuotteiden kanssa. Kiilteet eli micat ovat tärkeä materiaali monessa kulutushyödykkeessä. Kiilteen ongelmat ovat sen tuotannon alkulähteillä eli laittomassa kaivostoiminnassa. Tuotanto pyörii edelleenkin pitkälti lapsityövoiman varassa. Materiaaleista kertovassa sarjassani kaivauduin syvälle kaninkoloon ja aloin tutkimaan kiillettä ja sen tuotantoa. Mitä voisimme tehdä kiilleteollisuuden puhdistamiseksi lapsityövoimasta? Onko kiilteelle vaihtoehtoja? Miten voit kuluttajana tehdä eettisempiä valintoja? Lue lisää niin saat tietää!
Kiille on silikaattimineraali
Kiille on toiselta nimeltään mica. Mica nimitystä käytetään yleisesti englanninkielisessä maailmassa. Myös kosmetiikassa kiilteestä on totuttu käyttämään sanaa mica.
Kiille koostuu piistä ja hapesta eli se on silikaattimineraali. Silikaatit ovat varsin yleisiä kaikkialla maailmassa. Kiilteiksi kutsutut silikaatit ovat rakenteeltaan liuskaisia. Rikottaessa kiille lohkeaa helposti ohuiksi, läpikuultaviksi levyiksi.
Kiille on lämpöä eristävä materiaali. Se kestää kuumuutta hyvin. Se ei johda sähköä. Kiille on suhteellisen pehmeää ja joustavaa. Sitä on helppo työstää.
Kiilletyyppejä on kaksi; hiutalekiille ja levykiille. Hiutalekiille esiintyy nimensä mukaisesti maaperässä hiutale-esiintyminä. Levykiille puolestaan on haurasta, ohuiksi levyiksi lohkeavaa kiveä.
Kiille voi koostua useista eri mineraaleista. Nykyisin eri kiillemineraaleja on löydetty yhteensä 37. Yleisiä kiillemineraaleja ovat vaalea muskoviitti, josta tunnetuin muunnos on serisiitti. Muskoviitti nimi tulee Moskovalaisista kauppiaista, jotka myivät muskoviittia Länsi-Eurooppaan. Biotiitti eli musta kiille on myös varsin yleinen. Siitä tunnetaan puutarhoissa suosittu muunnos, vermikuliitti. Pahamainen asbesti on valmistettu eri kiillelajeista. Kiilteiden upeat värit vaihtelevat kiilteissä esiintyvien mineraalien mukaan.
Mihin kiillettä käytetään?
Erityyppisille kiilteille on omat markkinansa. Alla olen luetellut muutamia tärkeimpiä käyttökohteita.
Hiutalekiille
Hiutalekiille menee pääasiassa rakennusteollisuuden tarpeisiin. Pääasiallinen käyttökohde jauhetulle kiilteelle on kipsilevyjen saumausaine. Maaliteollisuus käyttää jauhettua kiillettä pigmentin jatkeena. Kiille myös parantaa maalin ominaisuuksia. Kumi- ja muoviteollisuus käyttää jauhettua kiillettä täyteaineena ja muottivoiteluaineena. Myös autonrenkaissa hyödynnetään jauhettua kiillettä.
Levykiille
Levykiille menee pääasiassa elektroniikka- ja sähköteollisuuden tarpeisiin. Levykiille toimii eristeenä sähkölaitteissa. Levykiilteestä valmistetaan myös mittaristojen lasia ja lämpöeristeitä eri kohteisiin. Sähkömoottoreissa levykiille toimii eristävänä aineena, sillä se on antistaattista ja palamatonta.
Voit löytää levykiillettä kännyköistä, läppäreistä ja pelikonsoleista. Se on hyvin yleinen materiaali kaikissa tietotekniikkalaitteissa. Oikeastaan on aika mahdotonta nykyaikana välttää kiillettä, niin yleinen materiaali se on.
Levykiille on aina ollut suosittua sisustusmateriaalina. Siitä valmistetaan koriste-esineitä, valaisimia ja koristeellisia ikkunoita. Levykiilteestä on ainakin Japanissa valmistettu taideteoksia liimaamalla kiillettä tummalle puupinnalle.
Levykiille on haluttu materiaali siellä missä halutaan hohdetta ja kiiltoa. Kosmetiikkateollisuus ja auton hohtava maalipinta luodaan hienonnetulla levykiilteellä.
Huomaa että kiilteen käytön epäkohdat on ottanut esiin nimenomaan kosmetiikkateollisuus, vaikka sen käyttämät kiillemäärät ovat häviävän pieniä. Auto- ja elektroniikkateollisuus eivät juuri ole eettisyydestä olleet huolissaan.
Kiilteen tuotanto
Kiillettä esiintyy hyvin yleisesti eri puolilla maapalloa. Suomi on tällä hetkellä maailman johtavia hiutalekiilteen tuottajia heti Venäjän jälkeen. Suomessa tuotetaan hiutalekiillettä avolouhoksissa. Kiillekaivokset sijaitsevat Itä-Suomessa. Myös Venäjän Karjalassa on valtaisa määrä kiillekaivoksia. Hiutalekiilteen tuotantoon ei liity lapsityövoimaa.
Levykiille on erityisen hankala kaivosteollisuudessa. Levykiille on haurasta. Se ei kestä räjäyttelyä. Kaivokset ovat pieniä ja ahtaita jotta kiille saadaan ehjänä ulos. Työvoimavaltaisena alana levykiilleteollisuus on keskittynyt halvan työvoiman maihin. Usein kaivokset käyttävät lapsityövoimaa. Kaivokset ovat ahtaita. Pienet lapset mahtuvat ahtaisiin onkaloihin työskentelemään. Suurimpia levykiilteen tuottajia ovat tällä hetkellä Madagaskar ja Intia. Myös Kiina, Brasilia, Sudan ja Pakistan ovat suuria levykiilteen tuottajia.
Lapsityövoima kiilleteollisuudessa
Levykiilteen tuotannossa ihmistyövoima on välttämätöntä. Isoilla, järeillä koneilla ei saada haurasta kiillettä kerättyä. Luoliin pitää ryömiä varovasti. Maaperä on soraa, joka saattaa sortua milloin vain. Mitään koneita ei voida käyttää. Hakku on ainoa työkalu, jolla kaivostyöläiset saavat irrottaa ohuita kiillekerroksia.
Kiilteen tuotanto on keskittynyt halvan työvoiman maihin. Intia ja Madagaskar ovat ehdottomasti suurimmat liuskekiilteen tuottajamaat. Intiassa ja Madagaskarilla on valtavasti rutiköyhiä ihmisiä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kaivaa kiillettä. Intiassa on lapsityövoimaa pyritty hillitsemään valtion taholta. Positiivisia tuloksiakin on jo saatu.
Madagaskarilla tilanne on aivan toinen. Siellä yhteiskunta ei pysty samalla tavalla panostamaan lainsäädäntöön ja valvontaan. Madagaskarilla yhteiskunta on vielä varsin kehittymätön. Siksi lapsityövoiman käyttö vellookin sillä vapaana. Madagaskar on jo ohittanut Intian levykiilteen tuotannossa johtuen halvasta työvoimasta.
Kiina, Brasília, Sudan ja Pakistan tuottavat myös levykiillettä. Lapsityövoimasta on näissä maissa vahva epäily mutta ei varmaa tietoa. Esimerkiksi Kiinassa lapsityövoima on aina ollut suuri ongelma. Kiina on kuitenkin usein sopimuksissa ja juhlapuheissa osoittanut mielenkiintoa lapsityövoiman kitkemiseksi. Jos mitään tarkastuksia ei kuitenkaan saa tehdä, asiaa ei voida todentaa. Uskoako vai ei, jokainen voi itse miettiä.
Kiina ei myöskään anna mitään tietoja (kauppatilastot, työvoimatilastot yms.) levykiilteen tuotannosta. Alueille, jossa levykiillettä tuotetaan, ei pääse vapaasti matkustamaan. Juuri tuotannon läpinäkymättömyys mahdollistaa väärinkäytökset.
Kiina on jäänyt myös kiinni Afrikan kaivoksissa tapahtuneista lapsityövoiman käyttöön liittyneistä tapauksista. Se osoittaa, että Kiinalla ei välttämättä ole selkeää linjaa lapsityövoiman kitkemiseksi.
Levykiillekaivos on perheen ainoa elinkeino
Levykiillekaivokset eivät ole kovin suuria. Hyvin usein liuskekiillekaivos syntyy, kun köyhä perhe kaivaa mailleen kuopan ja alkaa louhimaan liuskekiveä. Kuopat voivat olla noin 15 metriä syviä ja 3 metriä halkaisijaltaan. Kiillebisnes on usein perheen ainoa tulonlähde. Koko perhe työskentelee kaivoksessa aamusta iltaan. Lapsilta jää koulu usein käymättä sillä työ vie kaiken ajan. Köyhillä alueilla ei myöskään ole kouluja eikä oikein paikka mihin lapset voisi työpäivän ajaksi jättää. Siksi on luontevaa, että lapset seuraavat aikuisia kaivoksille ja osallistuvat heti työntekoon.
Kiillekaivoksella työskentely on todella vaarallista
Levykiillekaivokset ovat hyvin alkeellisia. Kaikki isojen kaivosten turvallisuutta parantavat järjestelmät ovat täysin tuntemattomia pienissä kyläkaivoksissa. Köyhillä ei ole kuin alkeellinen hakku apuna työssään. Hengityssuojaimet ja käsineetkin puuttuvat varsin usein. Varsinkin lapset työskentelevät ilman kenkiä ja käsineitä. Kunnolliset käsineet ovat välttämättömät sillä levykiille on kuin lasia. Se viiltää hetkessä haavan ihoon.
Hengityssuojaimet estäisivät kaivospölyn pääsyn keuhkoihin. Sellaisia kuitenkaan ei monellakaan näe. Monilla kaivoksilla työskentelevillä lapsilla kuten myös aikuisilla onkin tavattu vakavia hengitystieoireita.
Sortumavaara
Kaivoksia ei ole mitenkään vahvistettu. Seinämät voivat sortua ihan koska vaan. Jos kaivoksen seinämästä irrotetaan isoja levykiilteen palasia, ne sortuvat kasaan hyvin nopeasti. Hyvin tavallista on se, että perheen lapset ovat menehtyneet kaivosonnettomuuksissa. Kaivoksissa lapsi voi myös vammautua pysyvästi.
Lapsia työskentelee perinteisesti myös levykiilteen lajittelutehtävissä. Levykiilteestä poistetaan kalsiitti ennen sen myyntiä välittäjälle. Kalsiitti pitää poistaa käsin. Tämä työ on perinteisesti lasten työtä. Terävät kiilteenpalaset viiltävät lasten käsiin ja raajoihin haavoja. Haavoja tulee lisää joka päivä ja kädet arpeutuvat pahan näköisiksi.
Pitääkö levykiilteen louhinta kieltää?
Levykiille on hyvin käyttökelpoinen materiaali. Madagaskarin ja Intian köyhien perheiden toimeentulo on täysin riippuvainen kiilteen louhimisesta. Jos kiilteen louhinta kiellettäisiin, perheet jäisivät täysin tyhjän päälle. Siksi on tärkeää, että kiilletuotanto pysyy alueella. Lapsityövoiman käytölle pitäisi kuitenkin tehdä jotain. Myös kaivostoiminnan turvallisuutta pitäisi parantaa, jotta onnettomuuksia olisi vähemmän.
Mitä voimme tehdä tilanteen parantamiseksi?
Kaivostoimintaa, kuten kaikkea tuotantoa ohjaa raha. Tuotanto menee sinne missä on halvinta työvoimaa. Madagaskarilla ja Intiassa kaivosten omistajat ovat hyvin köyhiä ihmisiä. Heillä ei ole valtaa neuvotella hinnoista. Kiilteestä työntekijä saa rahaa vain muutamia senttejä kilolta. Levykiille myydään välittäjille, jotka myyvät sen edelleen suurille tukkureille.
Suurin osa levykiilteestä toimitetaan Kiinaan ja siltä jalostettavaksi edelleen maailmanmarkkinoille. Suuria ostajia ovat teollisuusjätit kuten Panasonic, Fujikura, Prysmian Group, Van Roll sekä Isovolta. Nämä suuret teollisuusmammutit käyttävät tuotteissaan valtavan määrän kiillettä. Heillä olisi valta vaikuttaa lapsityövoiman käyttöön sekä kiilletuotannon olojen parantamiseen.
Lapsityövoima on ihan oleellinen tekijä levykiilletuotannossa. Halpa lapsityövoima rikastuttaa kansainvälisiä levykiilletukkureita mutta ei tuo riittävää toimeentuloa itse työntekijöille. Jos tuottajat saisivat levykiilteestä kunnon korvauksen, heidän ei tarvitsisi käyttää lapsityövoimaa. He voisivat myös satsata kaivostoiminnan kehittämiseen ja turvallisuuteen.
Kansalaisjärjestöt taistelevat lapsityövoimaa vastaan
Erityisesti levykiilteen tuotannon eettisten ongelmien parantamiseksi on noussut joukko kansalaisliikkeitä.
Terre des Hommes (Tdh)on kansainvälinen lasten oikeuksia edistävä järjestö. Kaiken muun toiminnan ohella Terre des Hommes ajaa Madagaskarin ja Intian kiillekaivoksissa työskentelevien lasten asiaa. Järjestö on perustettu Sveitsissä. Terre des Hommes painostaa aktiivisesti kiillettä käyttäviä teollisuusjättejä sekä hallituksia toimimaan lapsityövoiman poistamiseksi. Terre des Hommes tekee aktiivista yhteistyötä autojätti Daimlerin kanssa. Daimler omistaa Mercedes-Benzin.
Responsible Mica Initiative (RMI) on organisaatio, joka on keskittynyt pelkästään kiilteen tuotannon eettisiin ongelmiin Intiassa. Järjestö pyrkii tuomaan yhteen kiilteen tukkukauppiaat ja kiilletuotteiden valmistajat sekä suuret ostajat. RMI pyrkii vaikuttamaan ostajiin, että he vaatisivat toimittajilta eettistä tuotantoa. Tämä onnistuu vain, jos kaivostyöläisille maksetaan kunnon palkka työstä.
Järjestö on ollut mukana myös kehittämässä paikallisia kyläyhteisöjä. Koulujen, terveydenhuollon ja teiden puute on vaikeuttanut perheiden asemaa Intian köyhissä kylissä.
RMI on ollut myös vaikuttamassa Intian päättäjiin. Lainsäädännön tulisi tukea ponnisteluja lapsityövoiman poistamiseksi kiilteen tuotannosta.
Järjestö onkin tehnyt hyvää työtä ja Intiassa on saatu paljon edistystä aikaan. Kokonaisvaltainen lähestymistapa ongelmiin takaa sen, että asiat menevät eteenpäin.
Yksittäinen ihminen ei voi tehdä kovinkaan paljoa
Yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa epäeettiseen kiilteentuotantoon ovat huonot. Terre des Hommesin vanhempi projektipäällikkö Claire van Bekkum kertoo, että yritykset ovat varsin tietämättömiä tuotteissaan olevasta kiilteestä. Hei eivät siis edes tiedä, että heidän maaleissaan on käytetty kiillettä.
Kiilteen alkuperää on aika mahdotonta selvittää.
Kiille kulkee niin monen portaan kautta ennen päätymistä lopputuotteeseen. Pieniä eriä kuljetetaan syrjäisitä kylistä ja yhdistetään isompiin eriin, jotka edelleen yhdistetään tukkureilla. Kaikki kulkeutuu lopulta Kiinaan, josta mitään luotettavaa tietoa on hyvin vaikea saada.
Monet kuvittelevat, että heidän käyttämänsä kiilteen alkuperämaa on Kiina. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kuin osittain. Kiina ostaa kiillettä Intiasta ja muista köyhistä maista. Se on kiinalaisille tehtaille raaka-ainetta, josta valmistetaan eri tuotteita. Tuotteen alkuperämaaksi merkitään Kiina koska tuote on jalostettu Kiinassa. Raaka-aine ei kuitenkaan välttämättä ole peräisin Kiinasta. Raaka-aineen alkuperää ei tarvitse ilmoittaa.
Kiilteelle ei ole olemassa sertifiointi järjestelmää
Tuotannon läpinäkyvyyden varmistamiseksi monet valmistajat ovat hankkineet tuotannolleen sertifikaatin. Monet sertifiointijärjestelmät edellyttävät tuotteiden koko tuotantoketjun tuntemista. Kiilteen kohdalla se ei ole mitenkään mahdollista. Tämä johtuu juuri edellä mainituista syistä. Kiilletuotanto muodostuu hyvin pienistä puroista. Alkutuottajia on mahdotonta valvoa.
Jos joku kertoo sinulle, että tietää tarkasti kiilteensä alkuperän, se ei yleensä pidä paikkaansa. Kiilteen alkuperän selvittäminen ei yleensä onnistu isoiltakaan yrityksiltä. Jotkut isot kosmetiikkayritykset ovat ostaneet omia kaivoksia Intiasta. Näin he pyrkivät takaamaan sen, että heidän tuotteissaan ei käytetä lapsityövoimaa.
Synteettinen kiille
Kiillettä voidaan valmistaa myös synteettisesti. Synteettinen kiille on kuitenkin hyvin paljon kalliimpaa kuin luonnonkiille. Siksi sen suosio ei ole noussut odotetusti. Synteettisellä kiilteellä on myös hieman eri ominaisuudet kuin luonnonkiilteellä. Aivan kaikkeen synteettinen kiille ei käy. Niissä tuotteissa, joissa synteettistä kiillettä voidaan käyttää, se olisi parempi vaihtoehto.
Kiilteestä pitäisi maksaa sen oikea hinta
Kiilteen alkutuotannossa tuotto on äärimmäisen niukkaa. Kaivoksissa työskentelevät ihmiset eivät saa riittävää toimeentuloa päivän työstä. Jos työntekijöille maksettaisiin selkeästi runsaampi korvaus työstä, lapsityövoima katoaisi ihan itsestään. Alalle hakeutuisi aikuisia ihmisiä. Kaivokset olisivat turvallisempia ja suojavarusteita olisi käytössä kaikilla. Tällaisen muutoksen ei luulisi olevan mahdotonta nykyaikana. Kaikki on kiinni vain tahdosta ja tietysti tiedosta. Lapsityövoimasta ja kiilteestä kannattaa puhua enemmän. Toivon että tätäkin artikkelia mahdollisimman moni levittäisi eteenpäin. Ihmiset eivät vain tiedä tarpeeksi kiilteestä ja sen tuotannosta. Kun tietoa tulee lisää, elektroniikan ja autojen valmistajat alkavat paineen alla kehitellä vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi.