Olemme varmasti kyllästymiseen asti lukeneet erilaisia mielipiteitä eri paistinpannujen paremmuudesta, hyvistä ominaisuuksista sekä joidenkin pinnoitteiden vaaroista.

Valurautapannuistakin ja niillä kokkaamisesta on jo kirjoitettu lukuisia artikkeleita. Paneudun kuitenkin tällä kertaa hieman pintaa syvemmälle aiheeseen, mitä valurauta on ja miten sitä valmistetaan – sen hyvät ominaisuudet ruuanlaitossa ja muutakin asiaa mitä tulee ottaa huomioon valurauta-astioita hankittaessa. Valuraudasta on valmistettu jo kauan mm. paistinpannuja. Niiden suosio vaipui välillä pohjalukemiin uusien pinnoitettujen pannujen tulon myötä, joista teflonpinnoitetut astiat ovat hyvä esimerkki. Tutustumme siis valurautaan ja sen ominaisuuksiin. Tulet yllättymään, lupaan sen!

valurauta
Kuva Artur Rutkowski on Unsplash

Valurauta materiaalina

Valurautaa, kuten muitakin raakarauta- ja terästuotteita valmistetaan masuuneissa eli sulatoissa, joissa rautamalmin sisältämä rautaoksidi jalostetaan raudaksi korkeassa lämpötilassa hiilen ja hiilimonoksidin avulla. Masuunit sijaitsevat yleensä lähellä raaka-ainelähdettä koska rautamalmi on yleensä sitoutunut eri malmeihin, joiden rautapitoisuus vaihtelee 30 – 60 % välillä. Raaka-aine on hyvin painavaa eikä sitä kannata kuljetella kovin pitkiä matkoja jatkojalostukseen. Maan kuoressa on rautaa noin 5 % ja maapallon sulan ytimen arvioidaan olevan rautaa. Masuunissa osa hiilestä liukenee rautaan ja näin saadaan raaka- eli harkkorautaa.  Valurauta sisältää hiiltä 2,1 – 4,5 %. Alle 2% pitoisuuksissa puhutaan valuteräksestä. Teräksessä, jota voidaan takoa, on hiiltä alle 1,7 %. Hiiliteräkseen saadaan sitkeyttä isommasta hiilipitoisuudesta huolimatta jäähdyttämällä seos hitaasti, jolloin sitkeys paranee. Valurauta sisältää myös muita aineita ja se on raudan, piin, hiilen, muiden seosaineiden ja epäpuhtauksien muodostama metalliseos. Valurautaa toimitetaan erilaisina variaatioina, joista yleisimmät ovat suomugrafiittivalurauta ja pallografiittivalurauta.

Raudan suurimmat tuottajamaat

Ylivoimaisesti suurin tuottajamaa on Australia, joka tuottaa yli kaksinkertaisesti enemmän kuin seuraavaksi suurin tuottajamaa, Brasilia. Luvut ovat vuoden 2018 kokonaistuotanto miljoonina tonneina (MT):

  1. Australia         900 MT
  2. Brasilia            490 MT
  3. Kiina                340 MT
  4. Intia                 200 MT
  5. Venäjä               95 MT
  6. Etelä-Afrikka    52 MT
  7. Ukraina             60 MT
  8. Kanada              49 MT
  9. USA                    49 MT

Kyseessä on siis raudan kokonaistuotanto, ei pelkän valuraudan. Valurautaa valmistetaan muiden terästuotteiden ohella maailmanmarkkinoiden arvioidun kysynnän mukaan. Kannattaa huomioida myös se, että romuraudalla on nykyään suuri osuus teräksen tuotannossa. Sitä on myyty jo kauan mm. Kiinaan, jossa se lajitellaan ja sulatetaan uusiokäyttöä varten. Valurautaa myydään sekä kiekkoina, harkkoina ja pelletteinä valimoille ympäri maailmaa. Sen hinta on vaihdellut viime vuosina ja siitä valmistetaan kaikenlaisia metallituotteita, mm. paistinpannuja. Raudan maailmanmarkkinahinta (teollisuusrauta sis. valuraudan, ei erikoisteräksiä) on vaihdellut viime vuosina maailman raaka-ainepörsseissä välillä 650 – 1200 dollaria tonnilta. Romuraudasta valmistettua ”uusio” -valurautaa ei hinnoitella erikseen koska raaka-aineena sen pitäisi olla yhtä puhdasta kuin malmista valmistetun valuraudan.

Missä valurautaa jalostetaan?

Valurautaa käytetään mitä moninaisimmissa tuotteissa, joissa halutaan venymätön, sulamaton ja joustamaton tuote, jota on helppo työstää mahdollisten tarkkuuspintojen tms. tekemiseksi. Erilaisten koneiden ja laitteiden kuten moottoreiden, vesi- tai muiden pumppujen rungot on tyypillisesti valettu valuraudasta ja työstetty (jyrsimällä metallia) lopulliseen mittatarkkuuteen.

Valuraudasta valmistetaan nimensä mukaisesti erilaisia tuotteita valamalla sulaa rautaa muotteihin. Muottien jäähdyttyä ne poistetaan ja tuote on periaatteessa valmis – ellei se vaadi erillistä jyrsintää tms. Paistinpannut ovat valun jäljiltä tyypillisesti valmiita käyttöön.

Lähes kaikissa maailman maissa on valimoita, joissa valetaan valurauta- tai muita rautatuotteita. Ylivoimaisesti suurin valuraudan käyttäjä eli valimoteollisuusmaa on Kiina, joka käyttää yksin yli neljä kertaa enemmän vuosittain valurautaa verrattuna seuraavaksi suurimpaan maahan, Intiaan. Luvut ovat vuoden 2017 valimotuotanto miljoonina tonneina:

  1. Kiina          49,4   MT
  2. Intia           12,6   MT
  3. USA            9,67   MT
  4. Saksa          5,48 MT
  5. Japani         5,45 MT
  6. Venäjä        4,22 MT
  7. Meksiko      2,91 MT
  8. Korea           2,6   MT
  9. Italia            2,24 MT
  10. Brasilia        2,22 MT 

Lisäksi lukemattomissa muissa maissa valetaan erilaisia metalliesineitä kuten ruuanvalmistusvälineitä. Valurautaiset pannumme ja patamme voivat siis olla valmistettu missä päin maailmaa tahansa. 

Valurautapannu

Valurautapannu on sekä kiehtova muisto menneisyydestä että edelleen vahva ehdokas laadukkaaseen ruuanlaittoon.  Se onkin monen ammattilaisen suosima, erityisesti liharuokien ja pihvien paistossa. Valurautapannuja on valmistettu jo kauan. Joskus viisikymmentäluvulla siirryttiin teollisiin muotteihin valmistuksessa, jolloin pannut voitiin toimittaa myyntiin heti valun jälkeen.

Ennen suursarjatuotantoon siirtymistä pannut valettiin hiekkamuoteissa, jolloin pinnat, erityisesti paistopinta hiottiin käsin sileäksi. Näillä vanhoilla pannuilla paistotulos on tasaisempi. Uusien valurautapannujen pinnat ovat huokoisempia, niitähän ei ole hiottu sileäksi. Vanha valurautapannu, jos sellaisen jostakin löytää, on todellinen aarre eikä pelkästään sen sileän, hiotun paistopinnan takia vaan muustakin syystä, josta tuonnempana lisää.

Miten valurautapannua kannattaa käyttää?

Valurautapannun käytöstä ruuanlaitossa on paljon ohjeita löydettävissä pienellä googlaamisella, joten tässä vain perusasioita:

  • valurautapannu on paksupohjainen, hitaasti lämpiävä täysimetallinen vakavasti otettava ruuanpaistoväline. Lämmettyään sillä paistaa pitkään tasaisella lämmöllä. Se myös jäähtyy hitaasti, joten se sopii erinomaisesti pihvien hauduttamiseen. Alumiinista valmistetut pinnoitetut pannut ovat nopeasti kuumenevia ja eivät kestä pitkään suuria lämpötiloja, ne menettävät muotonsa.
  • Valurautapannu kannattaa aina esilämmittää ensin. Jotkut lämmittävät jopa 20-30 minuuttia saadakseen pannuun tasaisen lämpötilan. Kaasuliedellä liekin kohta pannussa on nopeasti kuuma muun pannun jäädessä pitkäksi aikaa haaleaksi. Pannua kannattaa liikutella kuumentamisen aikana, apuna tietysti jokin käsisuoja, ettei sormet pala.
  • Paljon puhuttu paistettava öljypinta ei ole kovin vaikea asia. Mikäli ostat uuden pannun, on siinä useimmiten valmiina paistopintakäsittely. Paistopintakäsittely ei ole öljyä vaan palanutta, polymerisoitua öljyä, joka muodostaa läpäisemättömän pinnan. Mikäli taas ostat/saat vanhan pannun, on siinä mitä todennäköisimmin pinta valmiina. Jos pinta näyttää pahalta pese se ensin karkealla sienellä ja saippualla, kuivaa hyvin ja kuumenna pannu lisäten öljyä paistopintaan. Anna pannun kuumeta kunnolla. Muista että tummentumat kuuluvat asiaan valurautapannussa, sen ei ole tarkoituskaan näyttää uudelta vuosien käytön jälkeen. Kuumennuksen jälkeen anna pannun jäähtyä, pese se uudelleen kuten edellä, kuivaa ja uusi käsittely. Voit tarvittaessa uusia käsittelyn vielä kerran. Ruosteiset pannut ovat asia erikseen, ne vaativat vähän enemmän työtä.
  • Valurautapannu tulee pestä joka käytön jälkeen siten että mahdolliset ruokajäämät saadaan irrotettua mahdollisimman tarkkaan. Mahdollisimman karkea sieni ja saippuapesu, kuivaus ja kevyt rasvanpoltto pintaan.
  • Käytä pannuasi usein ja älä seisota vettä siinä. Vesi on raudan vihollinen.
  • Valurautapannu ei ole laiskan kokin väline. Se vaatii viitseliäisyyttä, tarkkaavaisuutta ruuanlaitossa ja jälkihoitoa ruuanlaiton jälkeen.

Mitä haittaa voi aiheutua terveydelle valurautapannun käytöstä?

Valurauta on kaikkein huokoisin metalli ja erityisesti uuden pannun paistopinta on erittäin huokoinen verrattuna vanhaan hiekkavalutekniikalla valmistettuun pannuun. Huokoinen pinta tarkoittaa sitä, että käytettäessä epäsopivia paistorasvoja yhdistettynä huonoon pesuun, paistorasvan jäämät eltaantuvat pannun pinnalla. Lisäksi pannun pinnalta irtoava rauta ei toimi kehossamme samoin kuin rautapitoiset lisäravintovalmisteet vaan kertyvät raskasmetalleina kehoomme aiheuttaen liiallisesti saatuina jopa myrkytystilan. Valurautapannustakin voi teoriassa saada liikaa rautaa mutta missään ei varsinaisesti ole väitetty valurautapannun käytön aiheuttaneen rautamyrkytystä. Liiallinen rauta kertyy mm. maksaan ja munuaisiin. Liiallinen raudan saanti myös tuhoaa elimistöllemme elintärkeää C-vitamiinia.

Paljon puhutaan myös erilaisista raskasmetalleista ja niiden mahdollisesta kertymisestä elimistöömme. Monet näistä metalleista ovat myös elimistöllemme tarpeellisia hivenaineita.

Olen kirjoittanut materiaaleista useita artikkeleita. Tässä niistä muutamia.

Puuvilla; suosikkimateriaalin monet kasvot

Kuinka ekologinen lasi on matriaalina

Onko silikoni ekologinen materiaali

Kuituhamppu on ekologinen materiaali

Raskasmetallit!

Elimistöömme pikkuhiljaa kertyvät raskasmetallit ovat vaarallisia. Saamme niitä mm. käyttämistämme ruuanvalmistusastioista. Astioista irtoaa pikkuhiljaa pienenpieniä metallinhiukkasia, joita silmämme tai makuaistimme ei havaitse. Ajan kanssa metallit kertyvät eri puolille kehoamme ja ne saattavat aiheuttaa vakavan vaaran terveydellemme.

Alumiini

Luonnossa ei esiinny metallisoitua alumiinia lainkaan. Kaikki ihmisille vaarallinen alumiini on peräisin metalliteollisuuden luomista alumiinituotteista tai muista jalosteista.

Ruuan mukana saamamme alumiini ei ole meille myrkyllistä, mikäli saamme sitä kohtuullisen määrän, max. 120 mg/vrk ja munuaistemme toiminnassa ei ole ongelmia. Munuaisemme pystyvät käsittelemään ja poistamaan tietyn määrän ruuan ja juoman mukana nautittua alumiinia. Suuremmat, jatkuvat määrät alkavat kertymään elimistöömme aiheuttaen lopulta myrkytystilan.  Voimme saada alumiinia juomaveden, ruuan ja erityisesti sen lisäaineiden, erilaisten lääkkeiden, deodoranttien, keittoastioiden ym. välityksellä. Metallien ja metalliteollisuuden kanssa työskentelevä voi saada alumiinia moninkertaisia annoksia ja usein ammattitautina on ns. alumiinikeuhko eli aluminoosi ja astma. Alumiinille altistuminen aiheuttaa keskushermostollisia oireita kuten muisti- ja keskittymisongelmia sekä neuropsykologisia häiriöitä. Myös Alzheimerin taudin yhdeksi aiheuttajaksi epäillään altistumista alumiinille.

Lyijy

Lyijy on ihmiselle myrkyllinen alkuaine, jota esiintyy luonnossa. Käytämme ravintonamme kasveja, joissa esiintyy pieniä lyijypitoisuuksia, yleensä ne eivät ole vaarallisia ihmiselle. Lyijy kertyy ihmisen kudoksiin eikä kehollamme ole mekanismia, joka pystyisi poistamaan kertyneen lyijyn luonnollisella tavalla. Myrkytysoireiden ensimmäiset merkit ovat yleensä pääsärky ja vatsakipu. Lyijymyrkytys vaikuttaa mm.  verenkuvaamme ja verenkiertoelimistöömme mukaan lukien sydän, tuo neurologisia oireita ja käytöshäiriöitä, munuaisvaurioita sekä vaikuttaa siittiöiden ja munasolujen tuotantoon.

Nikkeli

Nikkeli on mitä luultavammin ihmiselle tarpeellinen hivenaine vaikkakaan nikkelinpuutoksesta ei ole julkaistu yhtään tieteellistä tutkimusta. Nikkeliä esiintyy luonnossa vähän ja nikkelimalmia louhitaan harvoissa paikoissa maailmassa. Yleensä ruumiimme sietää nikkeliä suhteellisen hyvin emmekä ole vaarassa saada sitä liikaa esim. kasveista. Saamamme nikkeli on peräisin pääasiassa jalostetuista elintarvikkeista, pullotetuista juomista sekä ruuanvalmistusvälineistä.  Nikkeliallergiasta kärsivät henkilöt voivat saada iho-oireita ruuan tai juoman mukana nautitusta nikkelistä.

Rauta

Rauta on ihmiselle tarpeellinen hivenaine. Rautaa esiintyy kaikkialla luonnossa erilaisina yhdisteinä kuten esim. rautaoksideina. Kehomme käsittelee ja käyttää rautaa monimutkaisen prosessin avulla, joka säätelee elimistömme rautatasapainoa. Tarvitsemme kasvuiässä paljon rautaa, jonka jälkeen tarve pienenee huomattavasti. Kehomme pystyy käyttämään vain tietyn määrän rautaa ja se varastoi ylimääräisen raudan soluihimme ferritiininä.  Liiallinen rautakertymä heikentää kehomme puolustusmekanismeja ja on erityisen haitallista maksalle ja haimalle.  Yleensä saamme tarvitsemamme raudan ravinnosta emmekä tarvitse ravintolisiä. Hyviä raudan lähteitä ovat maksa, liha, kala ja veriruuat. Raudankertymäsairaus (hemakromatoosi) on perinnöllinen sairaus, jossa geenimutaatio muuttaa suolen seinämän muutoksia aiheuttaen raudan liiallisen imeytymisen elimistöön. Rauta kertyy vereen, joten hoitona on pitkäaikainen verenluovutus/poisto sekä runsaasti rautaa sisältävien elintarvikkeiden välttäminen. Rautamyrkytystä epäiltäessä on vatsahuuhtelu suoritettava heti ja välittömästi hakeuduttava sairaalahoitoon.

Sinkki

Sinkki on ihmiselle tarpeellinen hivenaine. Sitä esiintyy melko runsaasti maapallolla eri muodoissa. Sinkki on elintärkeää mm. siksi että se edistää kudosten kasvua ja flunssaa. Terveessä ihmisessä on sinkkiä yhtä paljon kuin rautaa eli n. 2-4 grammaa. Nykykäsitysten mukaan emme saa tarpeeksi sinkkiä ravintomme mukana, joten sinkin syöntiä lisäravinteena suositellaan yleisesti. Sinkin puutostila aiheuttaa mm. kasvuhäiriöitä, hiustenlähtöä, aknea, allergioita, infektioherkkyyttä, impotenssia ym. oireita. Liiallisen, yli 25 mg:n ylittävän sinkin saannista johtuvan sinkkimyrkytyksen taas tunnistaa ylävatsakivuista, pahoinvoinnista, oksentelusta, vatsa- krampeista, ripuloinnista ja päänsärystä. 10 – 30 gramman kerta-annos voi olla tappava.

Kromi

Kromia on sekä teollisuus- eli ferrokromina, kiiltävänä pinnoitteena sekä ravintokromina, joka on hivenaine. Ferrokromia käytetään erilaisissa metalliseoksissa kovettamaan niitä sekä ruostumattoman teräksen valmistamisessa. Kromi lisää metalliseosten korroosiokestävyyttä. Kromia käytetään myös maaleissa ja puunkäsittelyaineissa.

Ravintokromia tarvitsemme pitääksemme yllä verensokerin tasapainoa sekä edistääksemme aineenvaihduntaamme. Kromin puute voi aiheuttaa metabolisen oireyhtymän ja lisääntyneen riskin sairastua diabetekseen. Myös riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa. Hyviä kromin lähteitä ovat mm. oluthiiva, maksaruuat ja täysviljatuotteet.

Kromi, oli se sitten ferro- tai ravintokromia, liian suurina pitoisuuksina nautittuna allergisia aiheuttaa oireita ja syöpää. Sen on myös todettu olevan munuaisille myrkyllistä.

Kupari

Kupari kemiallisen koostumuksen kautta jalometalli, vaikka sitä ei siksi mielletäkään. Luonnossa kuparia esiintyy malmeissa kuten sulfideissa ja oksideissa, joskus myös puhtaana metallina. Kupari on ihmiselle välttämätön hivenaine, jonka puutostila on hyvin harvinainen. Saamme nauttimastamme ravinnosta riittävästi kuparia. Kehomme myös ylläpitää hivenainetasapainoa ja pyrkii poistamaan liiallisen kuparin. Liiallinen kuparin syönti aiheuttaa kuitenkin kuparin kertymistä elimistöön, jonka epäillään aiheuttavan immuunipuolustusjärjestelmän häiriöitä. Kuparia myös epäillään ainakin osasyyksi sokeritautiin, valtimonkovettumatautiin sekä Alzheimerin tautiin. Äkillisen kuparimyrkytyksen oireet ovat ripuli, oksentaminen ja vatsakivut. Tila ei sinänsä ole hengenvaarallinen, oireet hellittävät kehon poistettua liiallisen kuparin.

Kyseenalaista kierrätystä

Puhtaasta valuraudasta valmistetussa pannussa tai padassa pitäisi löytyä kemiallisessa analyysissä ainoastaan rautaa, hiiltä piitä ja joitakin ns. epäpuhtauksia (kuona-aineita) joita syntyy malmia rikastettaessa raudaksi. 

Syy miksi kävimme yleisemmät raskasmetallit ja niiden terveysvaikutukset läpi on se, että USA:n Ympäristönsuojeluvirasto (EPA) ja Energiavirasto (DOE) ovat keksineet nerokkaan ajatuksen miten päästä eroon ympäristölle haitallisesta metalliromusta. Haitallista metalliromua kertyy jatkuvasti peruskorjatuista ja/tai puretuista ydinvoimaloista, käytöstä poistetuista lääketieteellisistä laitteista, elektroniikasta ym., jossa haitallisen aineen erottaminen on hankalaa.

Energiaministeriö on pakottanut USA:n romumetallin keräysyritykset vastaanottamaan tonneittain mm. radioaktiivista materiaalia sekä radioaktiiviselle säteilylle altistunutta (saastunutta) muuta metalliromua. Tässä romussa on kaikkea mahdollista:

  • valurautaa
  • terästä
  • ruostumatonta terästä
  • nikkeliä
  • kuparia
  • alumiinia
  • kromia
  • molybdeeniä
  • titaania
  • vanadiumia  
  • lyijyä

Energiaministeriön mukaan romualan yritykset sulattaessaan romumetalleja voivat helposti erottaa radioaktiiviset aineet muusta romusta. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista koska millään romumetallin kierrätysyrityksellä USA:ssa ei ole laitteistoja näin vaativaan erottelutyöhön.  Ilmeisesti sekä Energia- että Ympäristöministeriöissä ymmärretään tämä, koska näiden laitosten suositus on se, että näin tuotetuista metalleista valmistettaisiin ainoastaan kotitaloustuotteita kuten valurautaisia ja ruostumattomia teräsastioita ruuanlaittoon sekä erilaisiin aterimiin.

Romumetallin ongelmat pitää ratkaista pikaisesti

Jos näitä ongelmametalleja ei pystytä erottelemaan sulatossa, jossa romumetallit erotetaan toisistaan, on vaarana se, että jotkut näistä metalleista päätyvät paistinpannussamme tai muussa astiassa ruokapöytäämme.  Näemme Raudan Tuottajamaat ja Jalostajat -taulukoista sen, että USA tuottaa rautaa vuosittain 49 miljoonaa tonnia ja sen valimoissa käytetään valurautaa vuosittain vajaa 10 miljoonaa tonnia. Loput raudasta käytetään luultavasti USA:n omassa teollisessa tuotannossa koska USA tuo maahan vuosittain yli 30 miljoonaa tonnia terästä (sisältäen valuraudan) vuosittain.

Voimme siis olettaa, että olemalla ostamatta USA:ssa valmistettua pannua, kasaria, ruokailuvälineitä tai muitakaan kotitalousesineitä vältämme vaarallisten, jopa radioaktiivisten raskasmetallien päätymisen ruokapöytäämme.

Tässä linkki alkuperäiseen uutiseen.

Materiaalien tuotantoa on seurattava jatkuvasti

valurauta
Kuva Timon Gschwind on Unsplash

On erittäin tärkeää, että materiaalien tuotantoketjut ovat mahdollisimman läpinäkyviä. Vain läpinäkyvyyttä ja avoimuutta lisäämällä kuluttaja voi varmistua ostamiensa tuotteiden turvallisuudesta. Olen kirjoittanut useasta materiaalista blogiini lisätäkseni tietoa niiden ongelmista.

Suomessa tuoteturvallisuutta valvoo Tukes.

Viranomaisvalvonta on Suomessa erittäin korkeatasoista. Siksi meillä harvemmin löytyy raskasmetalleja ja muita ongelmallisia aineita tuotteista.

Kun hankit uusia kodin tarvikkeita, hanki ne liikkeestä, joka osaa kertoa sinulle mahdollisimman tarkasti tuotteen alkuperästä ja valmistusprosesseista. Halpahallin halpispannu tai mystinen kirpparilöytö ei aina ole se viisain ratkaisu.

Onko sinulla kokemusta valurautapannuista?

Ota osaa keskusteluun

5 kommenttia

  1. Mielenkiintoista asiaa valuraudasta. Mietin tuota puhdistusta. Yleisesti on käsitys, että pesuaineita ei ole hyvä käyttää. Käytän nyt pelkästään hiiliteräspannua. Haluaisin myös pienen valurautapannun. Ilmeisesti kannattaa kunnostaa vanha, jos sellaisen löytää. Ne on usein päässyt huonoon kuntoon.

    1. Hei Raimo
      Kiitos kehuista. Hieman pitkä juttu tuli mutta valuraudasta riittää kerrottavaa.

      Valurautaudan puhdistaminen on asia joka monia askarruttaa. Valurautapannua kielletään pesemästä pesuaineilla. Pannu kuitenkin tulee puhdistaa aina niin että siihen ei jää ruokajäämiä. Pienetkin ruokajäämät haittaavat pannun käyttöä. Ruoka tarttuu paistettaessa kiinni jos pinta ei ole puhdas. Taitava pannunkäyttäjä oppii kuitenkin paistamaan valurautapannulla niin että yleensä pelkkä kevyt huuhtelu kylmällä vedellä sekä pyyhkäisy paperilla puhdistaa pannun. Itsekin joudun kuitenkin joskus pesemään pannuni saippualla mutta harvemmin enää.

      Jos löydät vaikkapa kirpparilta vanhan pannun, on se aina parempi kuin uusi. Vanha valurauta on valmistettu ihan eri tavalla kuin nämä uudet. Myös materiaalin laatu oli ennen parempi. Vanhoja pannuja löytyy valitettavan harvoin enää.
      Hyvää syksyn jatkoa sinulle
      Terveisin Outi

      1. Kiitos vastauksesta Outi. Vanhoja pannuja kannattaa etsiä.
        Hyvää syksyä myös sinulle. Eilen lauantaina tulin Lapista. Siellä oli jo talvinen keli.

  2. Olipa mielenkiintoista luettavaa raudasta.
    Täytyykin olla tarkkana mitä lusikkaa suuhusa laittaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *